Kouluruokailun tarkoitus ja merkitys
Kaikki tunnemme ruokalajin nimeltä kumiperunat. Nimi kertoo karun tosiasian: kouluruokailun tasosta ei voi antaa kiitettävää arvosanaa. Jos mietitään ateriointia koulumiljöössä, tulisi ateriankin olla osa oppimistapahtumaa. Kouluruokailusta on kuitenkin tullut säästämisen kohde, ja niinpä hyvä tarkoitus tarjota koululaisille laadukasta ja monipuolista ruokaa on latistunut laitoskeittiön lämpöpöydässä hautuneiksi kumiperunoiksi.
Miten tähän on tultu? Kouluruokailu on kehittynyt keittäjävetoisista keittoloista suuriksi laitoskeittiökokonaisuuksiksi. Yksi laitoskeittiö tekee monen koulun ruuat, jotka kuljetusautot sitten vievät eteenpäin. Kouluilla on erilaisia keittiöitä: valmistuskeittiöt, joissa kaikki ruoka tehdään paikan päällä, jakelukeittiöitä, joissa jaetaan muualla valmistettua ruokaa ja osavalmistuskeittiöitä. Vaikka ruuan valmistamisen keskittäminen on näyttänyt kustannustehokkaalta idealta, ei lopputulos ruuan tason suhteen häikäise. On ymmärrettävää, että säästöä syntyy, kun koulua rakennettaessa keittiöksi valitaan jakelukeittiö. Silti ei ruuan kuljettaminen ympäriinsä sekään ole ilmaista.
Kouluruokailun tarkoitus on tarjota koululaiselle ateria, jonka voimin hän jaksaa opiskella. Tämä tavoite ei toteudu, mikäli oppilas ei suostu syömään päivittäistä kouluruokaansa. Tai heittää sen roskikseen. Silloin ruokaan kulutetut rahat ovat menneet hukkaan. Oppimistulokset eivät nekään parane vatsan kurniessa ja verensokerin laskun aiheuttaessa päänsärkyä. Ruuan tulee olla niin laadukasta ja ruokalajien koululaisille mieluisia, että päästään tavoitteeseen: ravittu ja oppimishaluinen oppilas.
Kouluruuasta kunnan kustannusten säästökohteena voi olla monta mieltä. Kouluruokailu on huomattava kustannuserä, sillä syöjiä on paljon ja tapahtuma toistuu joka koulupäivä. Saadaan nimellinen säästö ja sehän riittää kertomaan päättäjille, että säästötavoite on saavutettu. Mutta mitä säästäminen ruokarahoissa aiheuttaa jo nykyisellään minimibudjetilla toimivalle kouluruokailulle? Jo nyt joissakin kouluissa ruoka loppuu mieluisten ruokien kohdalla kesken ja viimeiset ruokailijat saavat, mitä sattuu löytymään edellisiltä päiviltä säästyneitä annoksia. Toisina päivinä taas ruoka ei houkuta syömään ja sitä kaadetaan roskiksiin, kun vain opettajien silmät välttävät. Onkin mielenkiintoinen seikka, ettei ruokalistaa saada muovattua sellaiseksi, että menekki pystyttäisiin arvioimaan oikein. Kuitenkin toimintaa on pyöritetty vuosikymmenet.
Ennemminkin kuin säästämistä kouluruokailu kaipaisi rakenneuudistusta. Tai oikeammin paluuta entiseen toimintatapaan. Jokaiseen kouluun valmistuskeittiö ja oma kokki/keittäjä paistamaan sämpylöitä ja laittamaan maukkaita ruokia. Sellaisia lasten mieliruokia, jotka houkuttaisivat niin tuoksullaan kuin maullaan. Luulenpa, että silloin lautasen ääressä olisi enemmän tyytyväisiä syöjiä. Ja saattaisi tunneilla oppiminenkin luistaa paremmin. Hyvä ruoka - parempi mieli.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Silloin, kun tein YO-kirjoitusten jälkeen ala-asteen opettajan ja lastentarhan opettajan sijaisuuksia, oli niissä vielä omat keittiöt, joissa tehtiin todella maukasta ja terveellistä ruokaa.
Maistui opettajallekin oikein hyvin:)
Muutenkin oli mukavaa, että oli ihan omat "keittiön tädit", jonka luona saattoi piipahtaa vaikka hakemassa jotain puuttuvaa asiaa.
Harmi sinänsä, että peruna, joka on hyvä ja maistuva elintarvike, pilataan ihan turhaa kuorimisella ja alkukypsennyksellä edellisenä päivänä, jolloin "kumiperuna" on valmis, kun se lämmitetään vedessä uudelleen.
Olivat asiat sitten miten ovat, niin lasten ja nuorten ruokailussa ei tule säästää. Se on todella tärkeä osa terveellistä kasvua ja kehitystä.
Eeva V.
Kiitos kommentista, Eeva. Peruna on suomalaisen ruokapöydän perusaine, josta jokainen kotikokkikin osaa valmistaa hyvää perusruokaa. On siis suoranainen ihme, miten se on onnistuttu niin perusteellisesti pilaamaan kustannustehokkuudella.
Kouluruokailu on valitettavan monelle lapselle se ainut lämmin ateria päivässä. Kyllä laatuun pitäisi satsata. Vaan ehkäpä todellinen ymmärrys kouluruuan tasosta jää päättäjiltä puuttumaan sen vuoksi, etteivät koskaan pääse kouluruokailun auvoa itse kokemaan.
Kuuma peruna
Kumiperunoista puhuttiin jo 70- luvulla. Muistan sen omalta kouluajaltani. Espoossa on nykyäänkin vielä omia keittiöitä joissa on omat keittiöemännät mutta valitettavan paljon mennään yhä enemmän siihen, että keskitetään. Nämä vakuumipakatut perunat ovat kuitenkin mielestäni pienin ongelmista. Ruoka-annoksen hinta on alle 0,80 euroa per annos per päivä. Se, että perunat tulevat valmiiksi kuorittuina ja vakuumiin pakattuina, on pieni ongelma siihen nähden, että koko muu ateria pitää loihtia tyhjästä. Nämä perunatkin ovat ihan hyviä ja syötäviä, kun ne vaan sitten jälkivalmistetaan oikein.
Kaikki voivat yrittää tehdä perheensä aterian päivittäin alle euron per syöjä. Kyllä siinä välillä joudutaan menemään puurolinjallekkin jotta joskus saadaan muutakin kuin huuli leivän päälle. Olen itse ollut koulussa töissä ja en voi kuin ihmetellä ja ihailla sitä miten hyvää ja ravitsevaa ruokaa kouluilla tarjotaan. Chili con carnet ym. erikoisuudet voisi ottaa kokonaan pois ja keskittyä perusruokaan. Mitä vikaa jos koulussa tarjotaankin välillä puuroa? Tästähän on käyty keskustelua eri lehtien palstoilla.
Meidän aikuisten pitäisi kuitenkin muistaa se, että kouluruokailu on lapselle ja nuorelle vasta kolmanneksi tärkein ateria päivässä. Ensin on aamiainen ja sitten on kodin lämmin ateria.
Saamme olla kiitollisia suomalaisesta koulusta ja sen ilmaisesta kouluruuasta. Sitä ei pidä poistaa ja sen olemassa olosta on hyvä taistella. :)
Valitettavasti yhä useampi lapsi ei saa aamiasta eikä sitä lämmintä ateriaa kotona. Se luo paineita myös kouluille. Siksi kouluille on luotu aamias- ja välipalamyynnit. Yhä useampi lapsi tai nuori on täysin sen varassa mitä itse vanhemmilta saaduilla rahoilla ostavat. Siksi on käsittämätöntä mitä Espoon kaupungin nuorisolautakunta meni päättämään eli eivät poistata esim. limuautomaatteja kouluilta. Se ei ainakaan tue sitä, että lapset ja nuoret todella söisivät kouluruokaa. Ja se, että kouluruokaa ei todellakaan heitettäisi pois, on paljon asenteesta kiinni. Jos me aikuiset puhuisimme positiivisesti kouluruuasta, olisi asenne erilainen. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Näin se vaan menee. Esimerkin voima on näkymätön mutta totta.
Eli vanhempien mölyt omaan mahaan ja ruoka lapsen mahaan.
Makuasioista ei voida kinastella, yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta. Tehköön sitten kuka kotonaan erikoisuuksia ja sitä "hyvää" ja maukasta ruokaa.
Kouluruoka on maukasta, monipuolista ja ruokaympyrän mukaisesti laadittu.
Hyvällä ja tärkeällä asialla kuitenkin kaikki.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 3 kommenttia