Omaishoitopäätökset jäissä Espoossa

Espoo-strategia pyrkii ihmisläheiseen toimintakulttuuriin.  Käytäntö on kuitenkin tällä hetkellä pahasti ristiriidassa strategian kanssa.  Pari viikkoa sitten omaishoitopäätöksiä tekevät virkamiehet saivat peruspalvelujohtajalta ilmoituksen, että toistaiseksi ei omaishoitopäätöksiä saa tehdä.  Siis suomeksi sanottuna: vaikka kaikki omaishoitajuuden kriteerit täyttyisivät, ei kaupungilta ole luvassa muuta kuin lämmintä kättä.  Onko Espoolla oikeus tehdä näin?  Siinäpä kysymys.
Mutta toimiihan Espoossa yhdistys, joka ajaa omaishoitajien etuja!  Sinne voi uupunut omaishoitaja soittaa, kun ei itse jaksa taistella oikeuksiensa puolesta.  Mutta kun omaishoitajayhdistyskin kamppailee varojen puutteessa.  Yhdistyksen hyvin palvellut Apukädet-toiminta, jonka avulla moni omaishoitaja on saanut muutaman pienen lepohetken, uhkaa loppua, koska työllistettyjen Espoo-lisää aiotaan supistaa.  Omaishoitoyhdistyksen talous kohtaa joka taholla raha-hanojen ehtymisen, sillä niin kaupungin kui  RAY:nkin yhdistyksille jakama tuki on reippaiden leikkausten kohteena.
On vaikea ymmärtää tällaista matematiikkaa.  Onko todella tarkoitus lopettaa empatiaan ja perheen sisäiseen kiintymykseen pohjautuva omaishoito?  Ja pikku hiljaa tehdä kotona hoidetuista laitosten asukkaita.  Jokainen joka on edes päivänkin hoitanut jatkuvaa huoltamista vaativaa potilasta tietää, ettei se ole kevyttä eikä helppoa työtä.  Omaishoitotyötä ei tehdä ansion vuoksi, vaan ihan muista syistä.  Omaishoitajalle 24/7 tekemästä työstä maksettu rahamäärä ei ole suuren suuri, mutta auttaa selviämään taloudellisesta haasteesta, johon moni yllättäen joutuu.
Kyllä, olen tietoinen Espoon taloudellisesta ahdingosta.  Ymmärrän myös, että suu on pantava säkkiä myöten.  Kuitenkin jos kaupungin elinkeino- ja kilpailukykyjaostolla on varaa varata n. 300.000 e metropolialueen kilpailukykystrategian toteuttamiseen, tuntuu omaishoitajien taloudelliseen ahdinkoon ajaminen samanaikaisesti sydämettömältä.

Pitkällä tähtäimellä säästäminen omaishoidon kustannuksissa tulee Espoolle todella kalliiksi.  Hoitajat  eivät selviä taloudellisesti ilman tukea ja tilanne käy kestämättömäksi.  Tämä tietää laitoshoidon lisääntymistä - se vasta kallista onkin.